Satunnainen lukija

Tässä on Eeli, 1,5v poikani ja suurin syy siihen että olen tällä hetkellä "Satunnainen" lukija! Päivät menee melko hyvin tämän Touhu-Petterin kanssa puuhaillessa ja lukemiselle on aikaa etupäässä iltaisin ja päiväunien aikaan. Ihanaa tässä on se, että lapsen myötä on tullut tutustuttua ihan uudella tavalla lastenkirjoihin! Jokin aika sitten saatiin Eelin kanssa postia Bazar Kustannukselta . Posteljooni toi kaksi lastenkirjaa arvosteltavaksi ja tänään ajateltiin esitellä niistä ensimmäinen: Eppu Nuotion ja Saara Vallinevan hurmaava teos Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä "Pirkko Punarinta asuu pikkuisessa kaupungissa, joka sijaitsee pienessä saaressa keskellä suurta merta. Pirkon lempipuuhaa on pyöräily, ja yksi hänen rakkaimmista aarteistaan on vaaleansininen polkupyörä. Mutta Pirkolla on pulma: pyörä on kadonnut. Se ei löydy takapihalta, ojasta eikä joen rannasta. Se ei ole naapurissa, parturissa, eikä leipomossa. Onkohan varas vienyt sen? Mitä neuvok

"Mä en ole sun tyttösi, ja jos mä en voi olla sun poikasi,  mä en voi olla sun lapsesi enää." "Peetu odottaa. Kesän jälkeen Peetun hoidot jatkuvat leikkauksella. Se on tehtävä, jotta hän voi tulla omaksi itsekseen. Ja vaikka itseksi tulemisen hinta on kallis, Peetu on valmis maksamaan sen. Sillä ei ole syvempää onnea kuin olla se joka on. Isä helpottaa Peetun odotusta antamalla parhaan mahdollisen lahjan: kymmenen purjelentoa, kymmenen hetkeä kiinni taivaan reunassa. Ilmassa Peetu ja isä jakavat keveyden, jossa sanatkin tulevat vapaammin ja voi puhua, ihan kaikesta." Aloittelin tätä kirjaa jo muistaakseni helmikuussa, mikä oli muutenkin itselleni oikea lukujumikuu! Lukeminen ei lähtenyt käyntiin oikein millään. Nyt kun maaliskuussa luin kaksi vähän isompaa romaania, ajattelin että tästä saisi kivan "välipalakirjan" ennen kolmatta isompaa, sillä sivuja on vaan vähän reilu 100. Kesän jälkeen kaikki on toisin on pieni kirja suuresta aihee

”Poika raidallisessa pyjamassa on tarina, jota on vaikea kuvailla. Yleensä takakannessa kerrotaan jotain siitä, mitä kirjassa tapahtuu, mutta tässä tapauksessa se luultavasti häiritsisi lukukokemusta. On tärkeää, että aloitat kirjan lukemisen tietämättä liikaa sen juonesta. Jos avaat tämän kirjan, lähdet matkalle yhdeksänvuotiaan Bruno-pojan kanssa. (Tämä ei kylläkään ole kirja yhdeksänvuotiaille.) Ennen pitkää saavutte Brunon kanssa aidalle. Joka puolella maailmaa on samanlaisia aitoja. Toivottavasti sinun ei koskaan tarvitse kohdata sellaista aitaa.” Omassa lähipiirissä ei ole alle 18-vuotiaita lukijoita. Innostuinkin kun huomasin Facebookin Helmet-lukuhaasteryhmässä jonkun maininneen, että oli saanut suosittelut alle 18-vuotiaalta John Boynen kirjasta Poika raidallisessa pyjamassa. Itsellä tämä kirja on ollut hyllyssä jo pidempään, mutta en ole saanut tartuttua siihen. Nyt tuntui sopivalle hetkelle. Kirja kertoo berliiniläisestä Bruno-pojasta, joka joutuu jättämään taak

”Minun isäni tapasi minun äitini junassa matkalla Luxorista Assuaniin” Olen hillonnut Ranya ElRamlyn (nyk. Paasonen) Auringon asema- kirjaa hyllyssäni melkein 10 vuotta! Nyt kuluvan vuoden lukuhaasteen myötä päätin tarttua kirjaan. Ja voi mikä pettymys se oli. Tarina itsessään oli kaunis mutta kirjan runollinen, viipyilevä, rönsyilevä ja paljon toistoa sisältävä kirjoitustyyli ei ollut mielestäni mukavaa luettavaa. Se mitä kirjasta lopulta irti sain oli kuitenkin kaunis kertomus egyptiläisen Ismaelin ja suomalaisen Anun kohtaamisesta junassa, rakastumisesta ja rakastamisesta sekä kahden kulttuurin yhteen sovittamisesta tyttären näkökulmasta kerrottuna. Kaikkein koskettavinta kirjassa oli miten kirjailija kuvaili äitiään, pitkää ja hentoa naista, jolla oli suuret vaaleansiniset silmät, paperinvaalea iho ja kapeat sormet. ”Silloin kun minun isäni näki minun äitini ensimmäistä kertaa, hän ajatteli:  tuo ei ole nainen, tuo on enkeli” ”Minun äitini, häntä rakastivat kaikki”

Ajatus kirjablogista on kytenyt pitkään mielessä. Olen nuorempana lukenut paljon, mutta harrastus jäi kun elämäntilanteet vaihtui. Välissä on ollut aikoja kun ei ole tullut luettua kirjoja kun 1-2/vuosi, kun aiemmin kuljin kirja aina mukana. Ja sitten kun olen lukenut, niin olen yleensä tarttunut viime vuosina pelkkiin dekkareihin. Vuoden 2017 lopulla törmäsin Helmet-lukuhaasteeseen ja ajattelin että olisikin hyvä hetki alkaa elvyttää vanhaa harrastusta, mitä olen kaivannut kovasti. Pienen vauvan äitinä (poika on syntynyt 11/17) ei sitten kuitenkaan ollut sitä aikaa lukea niin paljon, että olisin viime vuoden haasteesta ”suoriutunut”. Tänä vuonna   ajattelin yrittää uudelleen, kun lapsikin on jo taaperoiässä. Pyrin lukemaan haastetta varten mahdollisimman paljon omia hyllyssä olevia lukemattomia kirjoja ( ja niitä kyllä piisaa!), mutta varmasti mukaan eksyy myös uusia hankintoja/kirjaston kirjoja. Olen pitkään myös miettinyt jonkinlaisen lukupäiväkirjan aloittamista, mutta se on ai