Uusi vuosi, vanha harrastus

-



Ajatus kirjablogista on kytenyt pitkään mielessä. Olen nuorempana lukenut paljon, mutta harrastus jäi kun elämäntilanteet vaihtui. Välissä on ollut aikoja kun ei ole tullut luettua kirjoja kun 1-2/vuosi, kun aiemmin kuljin kirja aina mukana. Ja sitten kun olen lukenut, niin olen yleensä tarttunut viime vuosina pelkkiin dekkareihin. Vuoden 2017 lopulla törmäsin Helmet-lukuhaasteeseen ja ajattelin että olisikin hyvä hetki alkaa elvyttää vanhaa harrastusta, mitä olen kaivannut kovasti. Pienen vauvan äitinä (poika on syntynyt 11/17) ei sitten kuitenkaan ollut sitä aikaa lukea niin paljon, että olisin viime vuoden haasteesta ”suoriutunut”. Tänä vuonna  ajattelin yrittää uudelleen, kun lapsikin on jo taaperoiässä. Pyrin lukemaan haastetta varten mahdollisimman paljon omia hyllyssä olevia lukemattomia kirjoja ( ja niitä kyllä piisaa!), mutta varmasti mukaan eksyy myös uusia hankintoja/kirjaston kirjoja.
Olen pitkään myös miettinyt jonkinlaisen lukupäiväkirjan aloittamista, mutta se on aina vaan jäänyt. Tästä syystä ajattelin aloittaa oman blogin kirjoille ja lukemiselle (toinen, joskin päivittämättä oleva blogini löytyy täältä). Pyrin saamaan haasteen valmiiksi tänä vuonna, mutta varmasti on myös kausia tässä vuoden mittaan kun en ehdi lukea/blogata niin säännöllisesti. Pyörittelin erilaisia nimivaihtoehtoja mielessä, mutta tästä elämäntilanteesta johtuen päädyin Satunnaiseen lukijaan (okei, ehkä vähän myös omalla etunimellä on tekoa asian kanssa...)

-Satu




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eppu Nuotio ja Saara Vallineva: Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä

-
Kuva
Tässä on Eeli, 1,5v poikani ja suurin syy siihen että olen tällä hetkellä "Satunnainen" lukija! Päivät menee melko hyvin tämän Touhu-Petterin kanssa puuhaillessa ja lukemiselle on aikaa etupäässä iltaisin ja päiväunien aikaan. Ihanaa tässä on se, että lapsen myötä on tullut tutustuttua ihan uudella tavalla lastenkirjoihin! Jokin aika sitten saatiin Eelin kanssa postia Bazar Kustannukselta . Posteljooni toi kaksi lastenkirjaa arvosteltavaksi ja tänään ajateltiin esitellä niistä ensimmäinen: Eppu Nuotion ja Saara Vallinevan hurmaava teos Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä "Pirkko Punarinta asuu pikkuisessa kaupungissa, joka sijaitsee pienessä saaressa keskellä suurta merta. Pirkon lempipuuhaa on pyöräily, ja yksi hänen rakkaimmista aarteistaan on vaaleansininen polkupyörä. Mutta Pirkolla on pulma: pyörä on kadonnut. Se ei löydy takapihalta, ojasta eikä joen rannasta. Se ei ole naapurissa, parturissa, eikä leipomossa. Onkohan varas vienyt sen? Mitä neuvok
Lue lisää

Ranya ElRamly: Auringon asema

-
Kuva
”Minun isäni tapasi minun äitini junassa matkalla Luxorista Assuaniin” Olen hillonnut Ranya ElRamlyn (nyk. Paasonen) Auringon asema- kirjaa hyllyssäni melkein 10 vuotta! Nyt kuluvan vuoden lukuhaasteen myötä päätin tarttua kirjaan. Ja voi mikä pettymys se oli. Tarina itsessään oli kaunis mutta kirjan runollinen, viipyilevä, rönsyilevä ja paljon toistoa sisältävä kirjoitustyyli ei ollut mielestäni mukavaa luettavaa. Se mitä kirjasta lopulta irti sain oli kuitenkin kaunis kertomus egyptiläisen Ismaelin ja suomalaisen Anun kohtaamisesta junassa, rakastumisesta ja rakastamisesta sekä kahden kulttuurin yhteen sovittamisesta tyttären näkökulmasta kerrottuna. Kaikkein koskettavinta kirjassa oli miten kirjailija kuvaili äitiään, pitkää ja hentoa naista, jolla oli suuret vaaleansiniset silmät, paperinvaalea iho ja kapeat sormet. ”Silloin kun minun isäni näki minun äitini ensimmäistä kertaa, hän ajatteli:  tuo ei ole nainen, tuo on enkeli” ”Minun äitini, häntä rakastivat kaikki”
Lue lisää