Ranya ElRamly: Auringon asema
”Minun isäni tapasi minun äitini junassa matkalla Luxorista Assuaniin”
Olen hillonnut Ranya ElRamlyn (nyk. Paasonen) Auringon asema- kirjaa hyllyssäni melkein 10 vuotta! Nyt kuluvan vuoden lukuhaasteen myötä päätin tarttua kirjaan. Ja voi mikä pettymys se oli.
Tarina itsessään oli kaunis mutta kirjan runollinen, viipyilevä, rönsyilevä ja paljon toistoa sisältävä kirjoitustyyli ei ollut mielestäni mukavaa luettavaa.
Se mitä kirjasta lopulta irti sain oli kuitenkin kaunis kertomus egyptiläisen Ismaelin ja suomalaisen Anun kohtaamisesta junassa, rakastumisesta ja rakastamisesta sekä kahden kulttuurin yhteen sovittamisesta tyttären näkökulmasta kerrottuna. Kaikkein koskettavinta kirjassa oli miten kirjailija kuvaili äitiään, pitkää ja hentoa naista, jolla oli suuret vaaleansiniset silmät, paperinvaalea iho ja kapeat sormet.
”Silloin kun minun isäni näki minun äitini ensimmäistä kertaa, hän ajatteli:
tuo ei ole nainen, tuo on enkeli”
”Minun äitini, häntä rakastivat kaikki”
Suhde äitiin tuntuu olevan hieman hankala, sillä kirjoittaja kokee olevansa enemmän kuin tuliluontoinen isänsä. Tekstistä kuitenkin aistii suuren kaipauksen jo kuollutta äitiä kohtaan. Kirja onkin vähän ikään kuin muistoteos äidille.
Toisinaan asetelma on toki myös toisin päin, kirjailijan on helpompi samaistua äitiinsä, vaaleaan vesi-naiseen, kuin tummaan ja tuliseen isäänsä. Appelsiinin kuoriminen oli kaunis vertaus kahden niin erilaisen kulttuurin eroista, kuinka suomalainen äiti teki ripeästi appelsiinin pintaan neljä viiltoa ja kuori kuoret pois. Egyptiläinen isä sen sijaan kuori kuoren hitaasti spiraalimaisesti pois ja ripusti kuoren kuin koruksi hetkeksi tyttären ranteeseen.
Ranya ElRamly:
Auringon asema
2002, Otava
190s.
Kommentit
Lähetä kommentti