Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija

-
Marraskuun lopulla postilaatikkoon kolahti pieni paketti, minkä sisältä paljastui Kultasuklaan omena-kanelivalkosuklaata (vihiä tulevasta) ja paria viikkoa myöhemmin ennakkokappale Ruth Hoganin Kadonneiden tavaroiden vartijasta.

 "Rakkauden täyteinen Feel Good-romaani parhaaseen brittityyliin"

"Padua on ruusupuutarhan ympäröimä lontoolainen talo, jonka omiastaa iäkäs kirjailija Anthony Peardew. Kirjailijan apuna työskentelee nelikymppinen Laura, joka pakenee ihmissuhteiden haavoittavuutta Paduan ruusuntuoksuisiin huoneisiin ja pysähtyneeseen aikaan.
   Neljäkymmentä vuotta aiemmin nuori Eunice kiiruhtaa pitkin Lontoon Bloomsbury Streetiä työhaastatteluun. Vihreä ovi, kolkutus. Ennen kuin Eunice on edes ehtinyt astua kynnyksen yli, hän on umpirakastunut sen toisella puolella seisovaan mieheen.

Ruth Hoganiin esikoisromaani leikkaa läpi vuosikymmenten 70-luvulta nykypäivään ja kietoo toisiinsa yllätyksellisellä tavalla monta tarinaa rakkaudesta. Pääjuonta puhkovat vanhan kirjailijan talteen keräämiin esineisiin liittyvät pienet tarinat. Niiden kirpeys jää mieleen, mutta sitäkin vahvempana läikähtää sydämeen Hoganin maailman lämmin toivo."

Tämä oli ihana kirja rakkaudesta, menetyksestä, surusta, ystävyydestä ja ennen kaikkea toivosta.
Minut teos imaisi mukaansa heti ensi sivulta lähtien. 
Tässä oli paljon rakkautta ja lämpöä, vaikka pieniä kipeitä pistoja tuli välillä vanhan kirjailijan talteen keräämien tavaroiden tarinoista. Ehkä maassa lojuvaa käsinettä tai muuta omistajaltaan eksynyttä tavaraa ei tule enää katsottua samalla tavalla. Myöskään kyyneliltä ei säästytty kun luki päähenkilöiden kokemista suruista ja ripaus mysteerin tuntua oli myös ilmassa...
Hahmot olivat ihania, etenkin Lauran naapuri Päivänpaiste! Eikä kirjan tunnelmaa latistanut vaikka Lauran lemmenkuviot olivat hieman ennalta arvattavat.

Jos haluaa kevyttä hyvän mielen lukemista (ja pienet surun pistokset ei haittaa) niin kannattaa ehdottomasti tarttua Kadonneiden tavaroiden vartijaan! Itse ainakin jo odotan innolla Ruth Hoganilta uusia suomennettavia teoksia!




Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija
2020, Bazar 
335s.

Kirja saatu arvostelukappaleena Bazar-kustannukselta. Kiitos!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi vuosi, vanha harrastus

-
Kuva
Ajatus kirjablogista on kytenyt pitkään mielessä. Olen nuorempana lukenut paljon, mutta harrastus jäi kun elämäntilanteet vaihtui. Välissä on ollut aikoja kun ei ole tullut luettua kirjoja kun 1-2/vuosi, kun aiemmin kuljin kirja aina mukana. Ja sitten kun olen lukenut, niin olen yleensä tarttunut viime vuosina pelkkiin dekkareihin. Vuoden 2017 lopulla törmäsin Helmet-lukuhaasteeseen ja ajattelin että olisikin hyvä hetki alkaa elvyttää vanhaa harrastusta, mitä olen kaivannut kovasti. Pienen vauvan äitinä (poika on syntynyt 11/17) ei sitten kuitenkaan ollut sitä aikaa lukea niin paljon, että olisin viime vuoden haasteesta ”suoriutunut”. Tänä vuonna   ajattelin yrittää uudelleen, kun lapsikin on jo taaperoiässä. Pyrin lukemaan haastetta varten mahdollisimman paljon omia hyllyssä olevia lukemattomia kirjoja ( ja niitä kyllä piisaa!), mutta varmasti mukaan eksyy myös uusia hankintoja/kirjaston kirjoja. Olen pitkään myös miettinyt jonkinlaisen lukupäiväkirjan aloittamista, mutta se on ai
Lue lisää

Eppu Nuotio ja Saara Vallineva: Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä

-
Kuva
Tässä on Eeli, 1,5v poikani ja suurin syy siihen että olen tällä hetkellä "Satunnainen" lukija! Päivät menee melko hyvin tämän Touhu-Petterin kanssa puuhaillessa ja lukemiselle on aikaa etupäässä iltaisin ja päiväunien aikaan. Ihanaa tässä on se, että lapsen myötä on tullut tutustuttua ihan uudella tavalla lastenkirjoihin! Jokin aika sitten saatiin Eelin kanssa postia Bazar Kustannukselta . Posteljooni toi kaksi lastenkirjaa arvosteltavaksi ja tänään ajateltiin esitellä niistä ensimmäinen: Eppu Nuotion ja Saara Vallinevan hurmaava teos Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä "Pirkko Punarinta asuu pikkuisessa kaupungissa, joka sijaitsee pienessä saaressa keskellä suurta merta. Pirkon lempipuuhaa on pyöräily, ja yksi hänen rakkaimmista aarteistaan on vaaleansininen polkupyörä. Mutta Pirkolla on pulma: pyörä on kadonnut. Se ei löydy takapihalta, ojasta eikä joen rannasta. Se ei ole naapurissa, parturissa, eikä leipomossa. Onkohan varas vienyt sen? Mitä neuvok
Lue lisää

Ranya ElRamly: Auringon asema

-
Kuva
”Minun isäni tapasi minun äitini junassa matkalla Luxorista Assuaniin” Olen hillonnut Ranya ElRamlyn (nyk. Paasonen) Auringon asema- kirjaa hyllyssäni melkein 10 vuotta! Nyt kuluvan vuoden lukuhaasteen myötä päätin tarttua kirjaan. Ja voi mikä pettymys se oli. Tarina itsessään oli kaunis mutta kirjan runollinen, viipyilevä, rönsyilevä ja paljon toistoa sisältävä kirjoitustyyli ei ollut mielestäni mukavaa luettavaa. Se mitä kirjasta lopulta irti sain oli kuitenkin kaunis kertomus egyptiläisen Ismaelin ja suomalaisen Anun kohtaamisesta junassa, rakastumisesta ja rakastamisesta sekä kahden kulttuurin yhteen sovittamisesta tyttären näkökulmasta kerrottuna. Kaikkein koskettavinta kirjassa oli miten kirjailija kuvaili äitiään, pitkää ja hentoa naista, jolla oli suuret vaaleansiniset silmät, paperinvaalea iho ja kapeat sormet. ”Silloin kun minun isäni näki minun äitini ensimmäistä kertaa, hän ajatteli:  tuo ei ole nainen, tuo on enkeli” ”Minun äitini, häntä rakastivat kaikki”
Lue lisää