John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

-
”Poika raidallisessa pyjamassa on tarina, jota on vaikea kuvailla. Yleensä takakannessa kerrotaan jotain siitä, mitä kirjassa tapahtuu, mutta tässä tapauksessa se luultavasti häiritsisi lukukokemusta. On tärkeää, että aloitat kirjan lukemisen tietämättä liikaa sen juonesta.

Jos avaat tämän kirjan, lähdet matkalle yhdeksänvuotiaan Bruno-pojan kanssa. (Tämä ei kylläkään ole kirja yhdeksänvuotiaille.) Ennen pitkää saavutte Brunon kanssa aidalle. Joka puolella maailmaa on samanlaisia aitoja. Toivottavasti sinun ei koskaan tarvitse kohdata sellaista aitaa.”

Omassa lähipiirissä ei ole alle 18-vuotiaita lukijoita. Innostuinkin kun huomasin Facebookin Helmet-lukuhaasteryhmässä jonkun maininneen, että oli saanut suosittelut alle 18-vuotiaalta John Boynen kirjasta Poika raidallisessa pyjamassa. Itsellä tämä kirja on ollut hyllyssä jo pidempään, mutta en ole saanut tartuttua siihen. Nyt tuntui sopivalle hetkelle.

Kirja kertoo berliiniläisestä Bruno-pojasta, joka joutuu jättämään taakseen vanhan kodin, isovanhemmat ja kolme parasta ystäväänsä ja muuttamaan Auschwitzin keskitysleirin viereen isänsä työkomennuksen takia.
Uudessa paikassa Bruno tuntee itsensä yksinäiseksi, kun ei ole ystäviä joiden kanssa voisi leikkiä.
Eräänä päivänä Bruno livahtaa tutkimusmatkalle ja lähtee kulkemaan uuden kotitalonsa lähellä olevan piikkilanka-aidan vierusta pitkin. Aikansa kuljettuaan Bruno tapaa aidan toisella puolella asuvan juutalaisen Shmuel-pojan. Pojista tulee hyvät ystävät kovin surullisin seurauksin.

Kirja on kirjoitettu yhdeksänvuotiaan lapsen näkökulmasta ja kirjoitustyyli on hieman naiivi. Toisinaan naiivius laittoi miettimään, mutta kirja oli kuitenkin sujuvaa luettavaa siitä huolimatta. Sen verran olin tutustunut ihmisten kommentteihin, että osasin odottaa surullista loppuratkaisua, mutta nenäliinoja tarvitsin vasta kirjailijan jälkisanoja lukiessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että loppu ei olisi ollut surullinen, päin vastoin. Pidin kirjasta kuitenkin kovasti ja katsoinkin elokuvan heti viimeiset sivut luettuani. Tästä sai mietittävää pitkäksi aikaa.

Kirjakaupan alennus-pöydästä tarttui mukaan Boynen Poika vuoren huipulla heti seuraavana päivänä kun olin alkanut lukemaan tätä. Ja lukemattomien kirjojen pinossa on samalta kirjailijalta myös Tarkoin vartioitu talo. Nämä kaksi aion lukea mahdollisimman pian. Väliin kuitenkin vähän jotain muuta, tätä täytyy hetki ajatella.



John Boyne:
Poika raidallisessa pyjamassa
2006, Bazar
206s.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi vuosi, vanha harrastus

-
Kuva
Ajatus kirjablogista on kytenyt pitkään mielessä. Olen nuorempana lukenut paljon, mutta harrastus jäi kun elämäntilanteet vaihtui. Välissä on ollut aikoja kun ei ole tullut luettua kirjoja kun 1-2/vuosi, kun aiemmin kuljin kirja aina mukana. Ja sitten kun olen lukenut, niin olen yleensä tarttunut viime vuosina pelkkiin dekkareihin. Vuoden 2017 lopulla törmäsin Helmet-lukuhaasteeseen ja ajattelin että olisikin hyvä hetki alkaa elvyttää vanhaa harrastusta, mitä olen kaivannut kovasti. Pienen vauvan äitinä (poika on syntynyt 11/17) ei sitten kuitenkaan ollut sitä aikaa lukea niin paljon, että olisin viime vuoden haasteesta ”suoriutunut”. Tänä vuonna   ajattelin yrittää uudelleen, kun lapsikin on jo taaperoiässä. Pyrin lukemaan haastetta varten mahdollisimman paljon omia hyllyssä olevia lukemattomia kirjoja ( ja niitä kyllä piisaa!), mutta varmasti mukaan eksyy myös uusia hankintoja/kirjaston kirjoja. Olen pitkään myös miettinyt jonkinlaisen lukupäiväkirjan aloittamista, mutta se on ai
Lue lisää

Eppu Nuotio ja Saara Vallineva: Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä

-
Kuva
Tässä on Eeli, 1,5v poikani ja suurin syy siihen että olen tällä hetkellä "Satunnainen" lukija! Päivät menee melko hyvin tämän Touhu-Petterin kanssa puuhaillessa ja lukemiselle on aikaa etupäässä iltaisin ja päiväunien aikaan. Ihanaa tässä on se, että lapsen myötä on tullut tutustuttua ihan uudella tavalla lastenkirjoihin! Jokin aika sitten saatiin Eelin kanssa postia Bazar Kustannukselta . Posteljooni toi kaksi lastenkirjaa arvosteltavaksi ja tänään ajateltiin esitellä niistä ensimmäinen: Eppu Nuotion ja Saara Vallinevan hurmaava teos Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä "Pirkko Punarinta asuu pikkuisessa kaupungissa, joka sijaitsee pienessä saaressa keskellä suurta merta. Pirkon lempipuuhaa on pyöräily, ja yksi hänen rakkaimmista aarteistaan on vaaleansininen polkupyörä. Mutta Pirkolla on pulma: pyörä on kadonnut. Se ei löydy takapihalta, ojasta eikä joen rannasta. Se ei ole naapurissa, parturissa, eikä leipomossa. Onkohan varas vienyt sen? Mitä neuvok
Lue lisää

Ranya ElRamly: Auringon asema

-
Kuva
”Minun isäni tapasi minun äitini junassa matkalla Luxorista Assuaniin” Olen hillonnut Ranya ElRamlyn (nyk. Paasonen) Auringon asema- kirjaa hyllyssäni melkein 10 vuotta! Nyt kuluvan vuoden lukuhaasteen myötä päätin tarttua kirjaan. Ja voi mikä pettymys se oli. Tarina itsessään oli kaunis mutta kirjan runollinen, viipyilevä, rönsyilevä ja paljon toistoa sisältävä kirjoitustyyli ei ollut mielestäni mukavaa luettavaa. Se mitä kirjasta lopulta irti sain oli kuitenkin kaunis kertomus egyptiläisen Ismaelin ja suomalaisen Anun kohtaamisesta junassa, rakastumisesta ja rakastamisesta sekä kahden kulttuurin yhteen sovittamisesta tyttären näkökulmasta kerrottuna. Kaikkein koskettavinta kirjassa oli miten kirjailija kuvaili äitiään, pitkää ja hentoa naista, jolla oli suuret vaaleansiniset silmät, paperinvaalea iho ja kapeat sormet. ”Silloin kun minun isäni näki minun äitini ensimmäistä kertaa, hän ajatteli:  tuo ei ole nainen, tuo on enkeli” ”Minun äitini, häntä rakastivat kaikki”
Lue lisää